Kaukana kotoa

Otetaan valilla talla toisella kotimaisella. Taalla maailman aarissa ei valitettavasti aakkosiin kuulu meitin pistehiset kirjainten paalle, joten tolkun tulkinta jaa lukijalle.

Tahan mennessa reissu on siis kulkenut maitse lapi Venajan, Mongolian, Kiinan ja Kaakkois-Aasian. Bangkokissa jouduttiin ensimmaista kertaa lentokoneeseen, muuten olisi edessa ollut parin kuukauden seilaus Uuteen Seelantiin.

Kaikista kolutuista paikoista tama uuden karhea Seelanti on kaikkein lahinna kotiseutujen elamaa: taalla syodan pottuja ja juodaan viinia. Aasialaisen riisiyliannostuksen jalkeen perunat katoaa kitaan hirmuvauhtia. Mustaamakkaraa ei kuitenkaan ole missaan tullut vastaan, eli ei tama sentaan mikaan sivistysvaltio ole. Uuden Seelannin suuri kulinaristinen lohtu on "Moro"-suklaapatukat, joita mutustellessa ei voi olla muistelematta maailman ainoaa paikkaa. Niiden ostaminen on myos lystia kun voi vain kavella kauppaan ja murahtaa etta moro, selvalla tampereella, eika kukaan katso kieroon.

Uuden Seelannin elaimet herattavat meikalaisessa kummastusta: linnut eivat lenna (Kiivit ja pingviini) ja hylkeilla on turkki (fur seals). Olon tekevat hieman kotoisemmaksi santakarpaset (sand fly), jotka ottavat pirullisuudessaan vahvasti mittaa kotoisista hyttysista, usko vaan etta syyhyaa!

Maisemiensa puolesta Uusi Seelanti ei juuri kotia muistuta, taalla kun on vuoria, vuonoja ja sademetsia vahan turhan tiheaan. Ihmisetkin ovat kovasti puheliaampia kuin kotopuolessa, kaupantaditkin aina kyselee, etta mites menee ja mista tulee? Vaan kaikkeen tottuu, hidas hamalainenkin.

Seuraava kohde reissulla on Australia, joten kotiseutukoulun vaihto-opiskelu sen kun jatkuu, mutta ei menna asioiden edelle...